Valokuvaus ei oikeastaan kuulunut elämääni ennen kuin aloin opiskelemaan ammattikoulussa audiovisuaalista viestintää. Ennen opintoja en ollut koskaan pitänyt kädessäni järjestelmäkameraa tai ollut muutenkaan erityisen kiinnostunut valokuvauksesta. En todellakaan tiennyt, että valokuvaus voisi olla minun tapani toteuttaa itseäni. Koulun myötä aloin kuitenkin hiljalleen löytää omaa tapaani kuvata ja oma tyylini alkoi kehittyä. Opintojen myötä aloinkin tarkastella maailmaa yhä enemmän kameran linssin läpi.
Valokuvaus ja minä
Koulun kautta sain ensimmäisen oman kameran ja siitä lähtien on valokuvauksessa luottokaverini ollut Canon EOS 700D. Sen kanssa on koettu monia eri tilanteita ja kuljettu ympäri maailmaa. Opintojen alussa koin paljon epävarmuutta ja huonommuutta. Muille valokuvaus tuntui olevan jo ennestään paljon tutumpaa. Koulutehtävien myötä aloin hiljalleen löytää omia vahvuuksiani ja nauttia valokuvauksesta.
Eniten olen nauttinut kuvata luontoa sekä lähikuvina että maisemina. Maailmalla reissatessa olen tykännyt ikuistaa erilaisia ovia. Ihmisten ja tapahtumien kuvaamiseen en toistaiseksi ole tuntenut niin suurta intoa ja paloa, vaikka toki ainakin sukulaisten keskuudessa toiminkin nykyään luottokuvaajana. Introvertille luonteelleni on ollut helpompaa aloittaa kuvaaminen luonnosta, joka ei vaadi kuviltaan tiettyä ulkonäköä tai kaipaa sanallista ohjausta kuvaushetkessä. Vieraiden ihmisten juhlapäivien ikuistamista vierastan edelleen hieman, koska vastuu tuntuu olevan suuri. Muutamia positiivisia kokemuksia olen vuosien aikana kuitenkin saanut myös tällaisista kuvaustapahtumista.
Makrokuvauksen ihmeellinen maailma
Vuonna 2016 aloin innostua yhä enemmän luonnosta ja sen pienten yksityiskohtien ikuistamisesta. Päädyin ostamaan itselleni Tamronin 90mm makro-objektiivin. Sitä ostosta en ole katunut päivääkään. Siitä lähtien on kuvia syntynyt erilaisista yksityiskohdista mitä luonnosta nyt ikinä voi löytääkään. Makrolla kuvatessa parasta on se, että oikeastaan lähtiessä ei voi tietää mitä kaikkea tulee kameran linssin läpi huomaamaan.
Makrokuvaaminen on ainakin itselleni erityisen hyvä tapa harrastaa meditatiivista luontokuvausta ja päästä uppoutumaan luonnon kauneuteen. Monesti ne kaikkein pienimmät ja kiehtovimmat asiat eivät edes paljaalla silmällä näy, mutta kameran linssin läpi huomaakin niin paljon enemmän.
Valokuvaus tulevaisuudessa
Valokuvaus on nyt ollut osa elämääni jo lähes kahdeksan vuotta. Tulevaisuudelta toivoisin uusia haasteita ja erilaisia yllättäviäkin näkökulmia maailman tarkasteluun. Makrokuvauksen suhteen nälkä kasvaa syödessä ja olen alkanut haaveilla loittorenkaista tai muista keinoista päästä vieläkin lähemmäksi kuvattavia kohteita.
Toisinaan tuntuu, että kaikki luonnosta löytyvät kohteet on jo kuvattu. Onneksi se on kuitenkin vain harhaa. Luonto ja sen ihmeet ovat ehtymätön luonnonvara. Täytyy vain osata katsoa ja ehkä vaihtaa näkökulmaa nähdäkseen jotain uutta ja erilaista. Ehkä voin tulevaisuudessa oppia lisää myös ihmisten ja tapahtumien kuvaamisesta ja kasvattaa itsevarmuuttani sen suhteen.
