Makrokuvaus

Makro-objektiivin hankittuani valokuvauksen maailma tuntui avautuvan aivan uudella tavalla. Kuvattavaa ja ihmeteltävää oli niin paljon, koska kaiken näki makron läpi erilailla.

Matkastani ylipäätään valokuvauksen pariin olen kirjoittanut ensimmäisessä postauksessani https://www.elinaroivas.com/yleinen/miten-valokuvaus-tuli-osaksi-elamaani/.

Eniten minua kiehtoi jo silloin makrokuvat vesipisaroista, eikä se ole edelleenkään laantunut. Vesipisaroissa on jotakin äärettömän kaunista ja pysäyttävää. Niiden kuvaaminen makrolla tuntuu aina yhtä lumoavalle.

Vesipisara voikukassa

Muistan kuinka halusin kuvata vesipisaroita ja yhdistää siihen toisen yhtä kiehtovan elementin, nimittäin voikukan haituvaisen kukinnon. Sinä päivänä paistoi aurinko, kun kävelin ulkona kameran kanssa. Poimin sitten mukaan yhden haituvaisen voikukan ja kävelin joenrannalle istumaan. Kastoin kukintoa joessa niin, että sain siihen tarttumaan vesipisaran. Pidin kukkaa kädessä ja kuvasin sitä vettä vasten. Näin kuvan taustalle syntyi kaunis sininen sävy.

Näin syntyi yksi lempikuvistani. Tätä kuvaa on käytetty niin postikorttiin kuin myös seinälle tulleen taulun kuvana. On se varmasti myös jonakin vuonna seinäkalenterissa esiintynyt.

Mielestäni kuva on edelleen kaunis ja todella onnistunut. Toisessa samasta tilanteesta olevassa kuvassa vesipisara on asemoitu hieman eri kohtaa kuvaa ja sitä en ole tainnut koskaan käyttää missään. Tässä tapauksessa viimeisenä otettu kuva taisi olla se paras, vaikka joskus tuntuukin, että yleensä se ensimmäinen otos on se kaikkein paras.

Vuonna 2016 toki vielä opettelin makrokuvausta, joten silloin kuvakulmia tarvitsi ehkä etsiä vielä enemmän kuin mitä nykyään. Makrokuvaus on tuonut elämään uudenlaista perspektiiviä ja se on kyllä opettanut katsomaan asioita lähempää kuin ennen. Koskaan ei voi tietää mitä kuvaamista löytyy, kun vain malttaa hiukan hidastaa ja tarkkailla ympäristöään.